miksi olen näin idiootti? en tunnista onnea ja aitoja ihmisiä vaikka ne törmää muhun jokapäivä, yleensä useaan otteeseen.

okei se ei sinällään haittais, mutta huomaan ne vasta kun särjen sen sydämmen ja en nää sitä varmaan enää ikinä?

meni yöunet. ja tunnesöin. yöllä. okei ei mitää suklaita mut ruisleipää ja jugurttia banaanin kanssa ja pepsi maxia, SILTI. huomenna pitää pitää joku vitun paasto ja kolme lenkkiä ja henkkoht synninpäästö et en hakkaa päätä seinään. ei synninpäästö kirjaimellisesti. enhän mihinkään usko.

tiedän et se on hereillä, mutta se on myös jurrissa. ja oon loukannu sitä jo tarpeeks tyhjillä lupauksilla.

ei ne oikeastaan olleet tyhjiä lupauksia. mä halusin olla siellä, mutta eräs. mut hän luulee et lupailin omiani ja en välitä miltä hänestä tuntuu.

en halunnut ikinä myöntää et se välittää musta, karttelin sitä aihetta. yritin pitää kaiken kepeenä. mutta taas nähdään miten helvetin hyvin onnistuin.

se lupasi soittaa kahden viikon kuluessa. lupasi ettei ole vihainen. mutta tunnen sen liian hyvin. parempi jos katkasen välit kokonaan. oon paska ihminen ja en haluu satuttaa niitä hyviä ihmisiä yhtään enempää.

joskus olin ihan kiva. olin kiltti, ymmärtäväinen, kohtelias, en kiroillut. nyt mä oon ihan hirveä ihminen.

oon sanonut tän sille jo monta kertaa, mut en ikinä saa sitä kuulostaa tarpeeksi aidolta. ehkä oon liian peloissani tehdäkseni siitä täysin aitoa. varmaan tekisin jotain noloa. typerä ihminen olen.

mä olen pahoillani etten pysty siihen. ole siitä kiitollinen, en edes riitä sulle. tarviit jonkun kokonaisen, joka osaa päättää ja pysyä päätöksissään. sain sulta enemmän kuin ansaitsin, kiitos siitä. ehkä joskus pystyn korvaa edes osan.

ei tarvi kommentoida. purin vaan jotain. en saa unta. liikaa ristiriitaista informaatiota tälle päivälle.