okei en jaksa enää. olin tossa tunti sit optimistinen. kävelin puolentunnin aamulenkin.

aattelin et lopetan tän. söin pienen annoksen sitä vitun ruismakaronilaatikkoa ja salaattilautasen.

mutsi tuli kotiin ja jauhaa paskaa. kirjotan tänne jotain ylös et en ala paiskoo kamoi. en saa romahtaa nyt.

tän nimi on niitti koska viimenen niitti kuulostaa liian typerältä.

nyt on moni ihminen tyytyväinen. koska miccha ei haluu enää syödä. ei sillä että ennenkään halusi, mutta aina ei se sitä ajatellut. ja sitten kun ajatteli alituiseen oli edes silloin tyytyväinen olo kun sitä suussaan muussasi. mun pää huutaa mun tekevän rikosta kun syön. kun nielasen tekis melkein mieli itkeä. en halunnut tätä, ihan oikeasti. ja en haluu syyllistää muita, mutta sä nainen ajoit mut tähän. jos äiti päätti olla sellainen pullantuoksuinen äiti, olisi itse myös voinut syödä. voitais olla läskejä sitten yhdessä.

teeveest kuuluu tulevan tuntemattomat. vois lähettää mutsin sinne. "kuka heistä on pullantuoksuinen äiti?" maikkari sais niin pitää rahansa.