eilen sai tehdä lumitöitä TUNNIN ennen kuin pääsi valkoisen vallin takaa astumaan päätielle. tulee se epätodellisuuden tuntu kun aamuisin pitää bussipysäkille lähtiessä napata lapio kainaloon. ei sentään joka aamu (enää). ehkä nää kinokset sulaa kesäkuun puoleen väliin mennessä. toivossa on hyvä elää!

en tiedä johtuuko se lumen paljoudesta, mutta tänä aamuna kun heräsi... ensimmäinen ajatus: pakko päästä ulkomaille. ihan järjetön hinku. pakko päästä lähtemään heti kun kesä starttaa, jos ei muuten niin sitten liftaamalla.

tai sitten ei. rohkeus ei ikinä riittäis yksin moiseen. ehkä jos kaksin ois jonkun miespuolisen tutun henkilön kanssa jollain enemmän liikennöidyllä tienpenkalla kuin kuvassa. ja junat kulkee ja koneet lentää. ja mulla on kesäduunia tiedossa, siitä kertyy rahaa sen verran monta hunttia, että matka on taattu. tosin, ensin pitää tehdä sitä työtä pari viikkoa ja odottaa vielä vikko sen palkan ilemstymistä... murrr.

oon säästänyt kaksi kuukautta tässä rahaa. kova hinku olisi shoppailla, mutta haluaisin tosiaan koon pienempiä vaatteita ostaa. elämä muuttuu terveempään suuntaan, hitaammin kuin olin suunnitellut, mutta varmasti. oon onnistunut heittämään negatiivisuutta nurkkaan roppakaupalla. silti aika tien alussa ollaan edelleen. pitää vaan muistaa, että jokainen askel vie eteenpäin. asennetta löytyy jo 5% enemmän kuin pari viikkoa sitten.

Build a ladder if there's a wall
Don't be afraid to slip and fall
Speak for yourself or they'll speak for you

xx