huomenna on sukujuhlat.

haluisin vaan paeta. ottaa matkalaukun, lentää jenkkeihin ja mennä mököttää yksin johonki kuppilaan.

jos joskus ei oo tehny mieli nähdä sukua, se ei oo ollut mitään verrattuna tähän. mutta on pakko. haluaisin niiden näkevän mut seuraavan kerran valmiina ihmisenä. sitten kun koko paketti on kasassa.

tänään bussipysäkillä seistessä aloin hävetä itseäni enemmän kuin pitkään aikaan. niin paljon että mahaan sattui ja oksetti. hermostuksissani poltin. bussissa istuessa itketti. pysäkiltä kotiin kävely vei ikuisuuden. koitin olla niiskuttamatta liikaa ja olla kaatumatta. siksi sen tien päähän pääseminen vei ikuisuuden. kotona viimeisillä voimillani painoin oven kiinni ja lysähdin siiden paikkaan. istuin ja itkin varmaan puoli tuntia. en tiedä miksi. eilen tapahtui taas pahoja, tällä kertaa mun siskolleni. en osannut suhtautua asiaan, ja vasta tänään kaikki ne tunteet painoi niskaan. tietty samaan aikaan ihmeellisen suuren itsehäpeäkohtauksen kanssa.

en haluais tällaisia tunteita edes sille pahimmalle koulukiusaajalle, ihan tosi (okei, häpeää ehkä kiusaamisesta, mutta ei sitten muusta). sellaista itsehäpeää, että mahaan sattuu ja pyörryttää.

aika mennä jatkamaan paketoimista... aika kuluu turruttavan hitaasti.

xx