äsken nelosen uutisissa tuli taas juttua syömishäiriöstä. "luultua useammalla ysiluokkalaisella on syömishäiriö tai sen oireilua. asioista kerrotaan parhaalle kaverille, terveydenhoitajan puoleen ei käännytä helposti." ei varmaan mitään uutta.

oma oireilu alkoi jo seiskaluokalla, mutta kunnon ruokainho ja täydellinen ruokarytmin menetys tapahtui tuossa vähän alle vuosi sitten. en tiedä miten se muilla ihmisillä alkaa, mutta mulla ihan oikeasti kuului päässä naps? siis koko olemus ja asenne muuttui silmänräpäyksessä? en tiennyt, että toi on mahdollista.

tämä vuosi on saanut pohtimaan asioita. kellä oikeasti on syömishäiriö? toiset kieltää asian, toiset diagnosoi sen lääkärin vastaanotolla tai itse kotona, toiset luulee omaavansa normaalin elämänrytmin vaikka ihan liian vähän syödään ja juostaan pitkin rämeikköjä tuntitolkulla tai vastaavaa.

on ollut tosi masentava viikko. on tässä ollut hyviäkin päiviä ja hetkiä, mutta suututtaa kun oon jättänyt kaiken menneisyyden vatvomisen keskellä niin paljon asioita rästiin. ongelmana on, että en saa kaikkea hoidettua hyvin samaan aikaan. jos koulu sujuu, syömisestä tulee yhtä helvettiä ja pian koulu ja työt alkaa kärsiä sen takia. jos kroppa ja syöminen on kunnossa ja liikunta menee hyvin, en osaa hitsata sitä kaiken muun kanssa yhteen. tiedän, että nyt on tullut viimenen kuulutus mun lennolle, eli nyt on vaan pakko nousta kuopasta jonka itselleni kaivoin.

oon eläessäni katsonut ehkä neljä jaksoa Dr. Philiä. Yks päivä, en muista millä viikolla se oli, jaksossa oli aiheena autistiset lapset. Yhden autistisen lapsen äidin ystävä sanoi tosi ihanasti: "Älä odota myrskyn laantumista, vaan opettele tanssimaan sateessa." tai jotain sinnepäin.

muhun ainakin vaikutti. haluan vaan elämäni takaisin. en välttämättä sitä vanhaa, enkä halua jahdata mitään ylitsepursuavan ihanaa kuvitelmaa, vaan sitä jonka tiedän toteutuvan jos alan tehdä töitä sen eteen. mikä on sen parempi satsaus kun oma elämä? täksi ihmiseksi ollaan synnytty, ja tän tyypin kanssa hengaillaan koko tää aika...

one life, one love. xx.