en ole kerinnyt päivittelemään tässä, mutta nyt ryhdistäydyin.

eli pääsiäisloma tulossa. ruokahalu mennyt.

tässä muutaman päivän aikana on tapahtunut kaikenlaista.. ikävää. on mieli ollut erittäin maassa.

HUOMAUTUS TÄHÄN VÄLIIN. en hae täältä sääliä. en ruikuta täällä muille ihmisille kuinka ihan sairaankammottavaninhottavanhirrveensairaaaan raskasta elämäni on, kirjoitan itselleni. jos haluatte lukea ja se jotakuta auttaa, toki. ja en loukkaannu kannustuksesta tai mistään. on kiva lukea rohkaisevaa kommenttia. siis rohkaisevaa suuntaan 'shit happens, mut hei YOU CAN DO IT.' hehe. siis tyyliin.

syön aamuisin yhden hedelmän. koulussa syön ruokaa vaihtelevasti, sen mausta riippuen. en tosin ikinä puolta lautasellista ja leipää enempää.

myöhemmin saatan syödä hedelmän jos on raskaat harkat tulossa, muutoin juon vettä, maitoa ja pepsi maxia. vapaapäivinä lähinnä nesteitä, syön hedelmän tai kaksi jos meinaan pyörtyä.

inhoan itseäni alati. siihen ei auta enää mikään, ei ihmisten kannustus tai ystävät, mikään ei saa oloa hyväksi. edes lenkillä käynti ei auta tarpeeksi. tunnen itseni kokonaiseksi lähinnä sunnuntai aamuisin. lauantaina en syö mitään ja seuraavana aamuna mahani on litteä, maha tyhjä. vatsassa tuntuu mukava kurina. ja sunnuntaina ei minulla ole kiire mihinkään. pääni on hetken tyhjä, en ajattele kuinka ällöttävä olen, en alati mieti miksi jonkun syyttömän tuntemattoman pitää alistua kadulla kävellessään tai bussissa istuessaan kohtaamaan tälläinen otus. juuri otukseksi lähinnä ajattelen itseäni. mutta tosiaan, yleensä sunnuntai on se päivä kun tunnen olevani vain ihminen kuten pitäisi.