iltaa. huomenna nokka kohti pohjoista.

tänään ärsyttää seikka liittyen biisivarkaisiin. ei ainoastaan timbalandeihin, jotka vie toisten vaivalla *krhöm* väkertämät biitit, vaan ne, jotka raiskaa upeita kappaleita ottamalla niistä 'parhaat' pätkät omiin massakappaleisiin. ja ne 'parhaat palat' onkin ainoa hyvä juttu koko tän massaartistin uralla ja ihmiset muistaa vaan sen pätkän kuullessaan massa artistin.

muutama esimerkki.

http://www.youtube.com/watch?v=pBI3lc18k8Q Jason Derulo - Whatcha Say

MITEN Imogen Heapin Hide and Seek-KAPPALEESTA ON SAATU VÄNNETTYA TÄLLASTA PASKAA :/ [huom yli 50miljoonaa katsojaa]

http://www.youtube.com/watch?v=IrPKM_5fnwo&feature=related Flo-Rida ja *Ke$H4~^^ - You Spin Me Right Round

am. en oo ees varma kenen tää on alunperin mut ihan oikeesti. vertaa vaikka Marilyn Mansonin versio. paljon seksikkäämpi.

tämmöstä ketutusta tänään. paikallaan poljentaa viimenen viikko. :|

ah, true blood >>>

i wanna do bad things with you. xx

tunsin eilen aamulla nahoissani, että hei, nyt on kevät. oon jo monena päivänä vakuutellut kavereille "nyt on jo kevät", mutta se on tuntunut valehtelulta. nyt se on valoisa tosiasia!

syömiset on alkaneet sujumaan, suuren suuri tiiliseinä oli vastassa tässä pari viikkoa, mutta sen yli päästiin. nyt taas paremmalla mielentilalla mennään. :)

huomasin tässä rakkaan luottolaukkuni alkavan hajota käsiin. selailin vähän nettiä ja vanha rakkauteni Hérmes Birkin kuuluisaan laukkuun sai uutta kipinää.  luonnollisesti, en edes aitoa Birkiniä haluaisi. 10,000 ja 5 vuoden odotus, no-no combination. ja se neliskanttinen malli ja aavistuksen liian lyhyt okkain ei aidossa miellytä. mutta ehdottomasti jotains en suuntaista, ehkä hieman enemmän suorakaiteen muotoisena ja pidemmällä hihnalla. alla kuva aidosta mustasta Birkinistä.

ei ihmeitä tällä erää. :)

xoxo

viime yönä sattui jotain tosi outoa.

mulla on kännykässä muutamia numeroita joita siellä ei oikeastaan pitäisi olla... sellaisia johon en ikinä soita ja mitä en tarvitse, mutta olen unohtanut poistaa. tai sitten tykkään kun se on siellä. jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla käytän - en ääneen tosin - nimikettä "vaarallinen numero". nämä on yleensä sellaisten ihmisten numeroita, jotka on komeita tai tosi feimejä tai vastaavaa. oon niin arka etten ikimaaaaailmassa soita niille, numero on päätynyt listaan ihan muuten vaan. yleensä joku niiden omista kavereista on lisännyt sen sinne kun niiden oma akku tai saldo on lopussa (olen se surullisen kuuluisa kännykän lainaaja). osaan olla niin arkajalka, että silloin kun vielä teinikännejä vedin ja kun joskus tosi harvoin tulee otettua se yksi liikaa, pelkään vahingossa soittavani näille joiden numero mulla ei kuuluisi olla.

anyhow, heräsin siihen kun kännykkä soi 4:44. soittaja oli "vaarallinen numero", hävyttömän hyvännäköinen vuoden tai kaksi vanhempi poika. oon varmaan viimenen ihminen jonka se on tavannut kenellä sen numero pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä. olin tosi tokkurassa isojen univelkojen ja sen kellonajan takia. tässä homma menee oudoksi.

oma muistikuva: herään kun kännykkä soi. soittaja on hypervaarallinen numero. heti kun nään sen vilkkuvan siinä näytöllä, vaikka en varmaan eläessäni ole ollut niin unen pöpperöinen, kiroan itseni tajuntani perukoilla etten ole poistanut sitä numeroa... en kykene painamaan hiljennä, vaan punaista luuria. lasken kännykän yöpöydälle, käännän kylkeä. kuluu arvioilta kymmenen sekuntia (tosin taisin nukahtaa heti uudestaan kuin nyrkiniskusta) kun se taas soi ja sama ultravaarallisen ihmisen nimi vilkkuu näytössä. painan muistikuvani mukaan taas punaista ja laitan kännykän äänettömälle. lasken kännykän ja en muista nukahtaneeni. näen koko loppuyön sekavia unia tekstiviesteistä joita saapuu vaarallisesta numerosta ja kuinka tämä ihminen halveksii mua ja syyttää ahdistelijaksi kun olen pitänyt sen numeron siellä.

kännykän lokin varaan rakentuva muistikuva:  olen herännyt 4:44 hrrvaarallisen henkilön puheluun. en ole varma onko se soittanut kaksi kertaa. olen ?????!vastannut??!???!, mutta koska puhuin tänään pari muutakin puhelua, viimeisimmän puhelun kesto ei auta. ja koska äsken vahingossa pyyyyhin koko lokini en tiedä kauanko se pirun puhelu kesti. ehdin tarkastaa että ei, en ole onneksi soittanut sille.

siis miksi tää vaivaa mua niiin paljon? ehkä koska siitä ihmisestä tulee ihan pirusti mielen joko bb-ragnar/skinsin maxie ja musta varmaan enemmän se tyttö - jonka nimeä en muista joka oli ihan vitun outo ja ahdisteli maxxieta - ja menetin viimeyön unet ja velka kasvaa ja nyt en saa unta koska en tiedä mitä on tapahtunut ja inhoan näitä tilanteita ja meilläpäin juorut leviää nopeasti ja en ole se ensimmäinen joka niistä kuulee. joten se juoru voi kiertää ties mitkä piirit ennen mua. ja sillä ihmisille ei missään tilanteessa voi olla mun numeroa. mitä helvettiä täällä tapahtuu. ja miksi se soittaa mulle maanantai-tiistai välisenä yönä (ehkä kahdesti).

ainoa looginen, ja toivottava, selitys on: se sama kaveri joka akunpuutteessa talletti vaarallisia numeroita mun puhelimeen, on mun apuni tarpeessa tallettanut mun numeron sen puhelimeen pelkällä etunimellä. tälla ihmisellä on varmaan tositositosi monta saman nimistä, ja se tavoitteli jotain toista. toisaalta se ei vaikuta ihmiseltä joka dokaisi maanantaina? ehkä joo keskiviikkona, pikku-lauantaina, mutta eiii maanantaina.

naurettavaa kuinka epävarma oon. kun on ollut tylsä lätkäntäyteinen viikonloppu ja univelkaa ja sit jotain  näin pientä ja ärsyttävän kiusallista tapahtuu, kiehahdan ihan yli. vituttaaa!! herätys tasan kuuden tunnin päästä ja unesta ei tietookaan, edelleen. haluisin tällä hetkellä vetää itku-potku-raivarit niin monen ison asian takia ja sitten vaan nukkua sängyssä viikon. sit oisin taas valmis. mut ei saa olla niin mitätön. joku raja sentään.

arhh. tarviin lomaa. ja nyt ei todellakaan äxxää tai oota. sen sijaan peeäs: miksen oo vieläkään poistanu sitä numeroa???????  delete!

eilen sai tehdä lumitöitä TUNNIN ennen kuin pääsi valkoisen vallin takaa astumaan päätielle. tulee se epätodellisuuden tuntu kun aamuisin pitää bussipysäkille lähtiessä napata lapio kainaloon. ei sentään joka aamu (enää). ehkä nää kinokset sulaa kesäkuun puoleen väliin mennessä. toivossa on hyvä elää!

en tiedä johtuuko se lumen paljoudesta, mutta tänä aamuna kun heräsi... ensimmäinen ajatus: pakko päästä ulkomaille. ihan järjetön hinku. pakko päästä lähtemään heti kun kesä starttaa, jos ei muuten niin sitten liftaamalla.

tai sitten ei. rohkeus ei ikinä riittäis yksin moiseen. ehkä jos kaksin ois jonkun miespuolisen tutun henkilön kanssa jollain enemmän liikennöidyllä tienpenkalla kuin kuvassa. ja junat kulkee ja koneet lentää. ja mulla on kesäduunia tiedossa, siitä kertyy rahaa sen verran monta hunttia, että matka on taattu. tosin, ensin pitää tehdä sitä työtä pari viikkoa ja odottaa vielä vikko sen palkan ilemstymistä... murrr.

oon säästänyt kaksi kuukautta tässä rahaa. kova hinku olisi shoppailla, mutta haluaisin tosiaan koon pienempiä vaatteita ostaa. elämä muuttuu terveempään suuntaan, hitaammin kuin olin suunnitellut, mutta varmasti. oon onnistunut heittämään negatiivisuutta nurkkaan roppakaupalla. silti aika tien alussa ollaan edelleen. pitää vaan muistaa, että jokainen askel vie eteenpäin. asennetta löytyy jo 5% enemmän kuin pari viikkoa sitten.

Build a ladder if there's a wall
Don't be afraid to slip and fall
Speak for yourself or they'll speak for you

xx

huomenna on sukujuhlat.

haluisin vaan paeta. ottaa matkalaukun, lentää jenkkeihin ja mennä mököttää yksin johonki kuppilaan.

jos joskus ei oo tehny mieli nähdä sukua, se ei oo ollut mitään verrattuna tähän. mutta on pakko. haluaisin niiden näkevän mut seuraavan kerran valmiina ihmisenä. sitten kun koko paketti on kasassa.

tänään bussipysäkillä seistessä aloin hävetä itseäni enemmän kuin pitkään aikaan. niin paljon että mahaan sattui ja oksetti. hermostuksissani poltin. bussissa istuessa itketti. pysäkiltä kotiin kävely vei ikuisuuden. koitin olla niiskuttamatta liikaa ja olla kaatumatta. siksi sen tien päähän pääseminen vei ikuisuuden. kotona viimeisillä voimillani painoin oven kiinni ja lysähdin siiden paikkaan. istuin ja itkin varmaan puoli tuntia. en tiedä miksi. eilen tapahtui taas pahoja, tällä kertaa mun siskolleni. en osannut suhtautua asiaan, ja vasta tänään kaikki ne tunteet painoi niskaan. tietty samaan aikaan ihmeellisen suuren itsehäpeäkohtauksen kanssa.

en haluais tällaisia tunteita edes sille pahimmalle koulukiusaajalle, ihan tosi (okei, häpeää ehkä kiusaamisesta, mutta ei sitten muusta). sellaista itsehäpeää, että mahaan sattuu ja pyörryttää.

aika mennä jatkamaan paketoimista... aika kuluu turruttavan hitaasti.

xx